Valtakunnallisen humanistisen verkko-opetuksen tarjoamat verkkokurssit
Yhdyskuntien kehitys ja vesi - vesihuollon historiaa
1. Taustaa
Vesihuolto eli vedenhankinta ja viemäröinti on keskeinen yhdyskuntien kehityksen elementti. Esimerkiksi eurooppalainen kaupunkikulttuuri alkoi kehittyä, kun vuoden 600 eKr tienoilla rakennettiin Roomaan Cloaca Maxima alunperin maankuivatusta varten (Tallqvist 2000). Samoin muinaisissa kulttuureissa ovat vesijärjestelmät ja vesien käyttö olleet keskeinen kehityksen edellytys. Yhdyskuntien vedenhankinnan rinnalla oli niissä myös korkealle kehittyneitä kastelujärjestelmiä.
Vesihuolto on keskeinen, joskin pääosiltaan näkymätön osa yhdyskuntien teknis-taloudellista infrastruktuuria. Samalla vesihuolto on perusedellytys ihmisten terveydelle, yleiselle hygienialle, ympäristönsuojelulle ja teolliselle toiminnalle. Toimiva vesihuolto ulottaa vaikutuksensa myös paloturvallisuuteen. Ennen vesilaitosten perustamista Suomen kaupungit paloivat tasaisin väliajoin mm. sammutusveden vaikean saannin vuoksi (Juuti 1993).
Vesihuollon lähtökohta muodostuu vesihuoltopalveluiden oikeutuksesta (justification) sekä odotettavista olevista suorista ja epäsuorista hyödyistä, mikäli palvelut saadaan järjestetyksi ja ylläpidetyksi. Näitä ovat erityisesti terveys- ja hygieniahyödyt sekä taloudellisen kehityksen kautta saadut epäsuorat hyödyt. Ympäristön pääelementit: maa, vesi ja ilma ovat yhteydessä toisiinsa veden hydrologisen kierron kautta. Luonnonympäristöön rakennettu yhdyskuntien fyysinen infrastruktuuri luo puolestaan perustan taloudellisille ja sosiaalisille järjestelmille, jotka ovat herkkiä luonnon ympäristössä tapahtuville muutoksille. Tästä muutosherkkyydestä hyvänä esimerkkinä ovat esimerkiksi 1800-1900-lukujen vaihteessa Suomen kaupunkeja vaivanneet vesipulat. Pitemmällä aikavälillä on osin ilmaston muutoksen ja osin muiden syiden vuoksi aiemmin varsin vesirikkaat alueet muuttuneet vesivaroiltaan niukoiksi. Meneillä olevan ja arvioidun ilmaston muutoksen arvioidaan jatkossa voivan muuttaa nykyisiä olosuhteita ratkaisevasti.
Vedenhankinnalla ja sanitaatiolla on myös suoria ja konkreettisia yhteyksiä kansainvälisessä keskustelussa painotettuihin strategisiin lähtökohtiin kuten naisten aseman parantaminen, köyhyyden lieventäminen, hyvän hallinnon kehittäminen, ympäristön tilan parantaminen, demokraattisen osallistumisen edistäminen sekä terveydellisten olojen kehittäminen.
2. Tavoitteet ja menetelmät
Tutkia veden ja erityisesti vesihuollon merkitystä yhdyskuntien kehityksessä pitkällä aikavälillä, kehityspolkuihin vaikuttaneita keskeisiä tekijöitä ja valintoja sekä niiden sosio-ekonomisia vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Moni- ja poikkitieteellisesti yhdyskuntien vesihuollon eli vedenhankinnan ja sanitaation kehityshistoriaa, merkitystä ja sosio-ekonomisia vaikutuksia 10 000 vuoden ajalta eri puolilla maailmaa. Aihepiiri kattaa viisi ajanjaksoa: aika ennen kaupunkeja, varhaiset vaiheet, vesihuollon suvantoaika, hitaasti kehittyvä vesihuolto sekä modernin vesihuollon kehitys.
Kurssin tavoitteina on mm.:
tutkia vedenhankinnan, yhdyskuntia palvelevan muun veden käytön, vesiensuojelun ja jätehuollon kehitystä ja niiden välisiä vuorovaikutussuhteita eri aikakausina sekä kehityksen käännekohtia ja niiden syitä sekä arvioida keskeisiä implikaatioita tulevaisuuden kehittämisen pohjaksi.
Keskeisiä teemoja:
1. Miten vesivarat ja niiden saatavuus on vaikuttanut kulttuurien ja yhdyskuntien kehitykseen ja miten ilmaston vaikutus on todennäköisesti vaikuttanut kehitykseen ja sen edellytyksiin?
2. Millaisia yhteyksiä on nähtävissä yhdyskuntien vedenhankinnan ja muiden vedenkäyttömuotojen kuten kastelun välillä?
3. Mitkä ovat olleet keskeisiä järkevän veden käytön periaatteita? Miten veden käyttö ja kulutus ovat vaihdelleet eri aikoina ja eri järjestelmissä?
4. Miten ihmiset ovat eri kulttuureissa selvinneet vesihuollon tarpeista ja haasteita (coping practices) ja millaisia panostuksia se on heiltä, yhdyskunnilta ja yhteiskunnilta vaatinut?
5. Miten kyseiset innovaatiot ovat levinneet erityisesti Suomessa pääkaupungin, muiden kaupunkien ja pienempien taajamien kesken, missä määrin tietotaitoa on aiemmin haettu ulkomailta ja missä vaiheessa ja millä edellytyksillä voitiin tätä tietämystä ryhtyä viemään muihin maihin?
6. Miten menneisyyden valinnat vaikuttavat mahdollisiin, todennäköisiin ja haluttaviin tulevaisuuden kehityspolkuihin?
3. Lähestymistapa ja teoreettiset lähtökohdat
Sovelletaan Hårdin (2000) näkemystä, jonka mukaan historian tutkimuksessa tulee soveltuvasti yhdistää konstruktiivista, rekonstruktiivista ja dekonstruktiivista otetta. Rekonstruktiivista lähestyminen soveltuu vesivaroja käsitteleviin, lähinnä luonnontieteellisiin ja positivistisluontoisiin tapaustutkimuksiin. Dekonstruktiivinen ote tulee esille erityisesti aikalaisten käsityksinä.
Innovaatioiden leviämistä tutkitaan useampisuuntaisena sosio-ekonomisena ilmiönä, erityisesti paikallistason ja loppukäyttäjien näkökulmasta. Vesihuollon kehitystä suhteessa luonnonympäristöön ja ympäristövaikutuksiin tutkitaan ekologisen teorian pohjalta. Palveluiden taloudellista ja institutionaalista kehitystä kokonaisuudessaan (integrated environmental services) lähestytään institutionaaliseen taloustieteen näkökulmasta. Keskeisiä strategisia valintoja ja niiden vaikutuksia tutkitaan päätöspolkuteorian (path dependance) pohjalta.
Kurssilla käytetään oheislukemistona teosta Juuti Petri S. & Katko Tapio S. (eds.) , FROM A FEW TO ALL, LONG-TERM DEVELOPMENT OF WATER AND ENVIRONMENTAL SERVICES
IN FINLAND. (saatavana pdf-muodossa)
4. Menetelmät
Vesihuollon pitkän aikavälin kehitystä tarkastellaan laajasti järjestelmien kehityksenä osana kulloisia yhteiskuntia ns. PESTE-analyysin avulla (poliittiset, ekologiset, sosiaaliset, tekniset ja ekonomiset dimensiot).
Suoritustapa:
Kurssi suoritetaan osallistumalla keskusteluun ja tekemällä annetut tehtävät kurssin Optima Discendum-oppimisympäristössä. Kurssin lopuksi tehdään noin 5 - liuskainen etätehtäväkirjoitelma, ei tenttiä.
Arvostelu: hyväksytty / hylätty
Laajuus: 3 op
Opetusmuoto
Verkkokurssi
Kurssin suunnitteluryhmä
Tuottajat ja opettajat: FT Petri Juuti (Tampereen Yliopisto) ja Dosentti Tapio Katko (Tampereen teknillinen yliopisto)
Opetuksen tuottaja
Tieteiden ja teknologian historian valtakunnallinen verkosto Torus
